MONOTYPIA

Vaaleapohjainen menetelmä

Historiaa

Eräs varhaisimmista taiteilijoista joka kokeili monotypian vedostusta oli hollantilainen maalari ja etsausten tekijä Hercules Seghers (1589-1638). Italialainen Benedetto Castiglione (1616-1670), pehmeäpohjasyövytyksen keksijä, kokeili monotypian vedostusta myös painokoneella. Eräs tekniikan esiintuojista 1700-1800-lukujen vaihteessa oli englantilainen William Blake (1757-1827). 1860-luvulla impressionistit mm. Edgar Degas (1834-1917) teki monotypialla sävykkäitä töitä joita hän työsti edelleen pastelliliiduilla. Monotypiatöitä tekivät mm. Camille Pisarro (1830-1903), Paul Gauguin (1848-1903), Paul Klee (1879-1940), Pierre Bonnard /1867-1947), Pablo Picasso (1881-1973). Myös Chagall, Miro', Dubuffet, Matisse ja moni muu merkittävä taiteilija on työskennellyt monotypia-tekniikalla.

Perusasioita tekniikasta

Monotypia ei muistuta jäljeltään muita grafiikan tekniikkoja. Itse asiassa kyse on painetusta maalauksesta tai piirroksesta. Teknisesti monotypia on yksinkertaisin tapa tehdä grafiikkaa. Tarvitaan vain tasainen alusta ja painoväriä. Perinteisesti monotypioita on tehty kahdella eri tavalla: joko telaamalla tasainen väripinta laatalle (tummapohjainen menetelmä) ja siitä ylimääräistä väriä poistamalla valmistettu kuva-aihe tai maalaamalla eri värein suoraan laatalle (vaaleapohjainen menetelmä). Paperille väri siirretään painokoneen puristuksella tai käsin hiertäen.

Tummapohjainen menetelmä

Arabikumipohjustus (ei perinteinen tekniikka)
Pohjustetaan metalli- tai pleksilaatta ohuella arabikumiliuoksella. Liuoksen kuivuttua voi pintaan maalata esim. akvarelliväreillä. Kun väri on kuivunut, vedetään laatta kostutetun painopaperin kanssa etsausprässin puristuksen läpi. Paperin kosteus pehmittää arabikumin ja maalaus siirtyy painopaperiin.



| mitä taidegrafiikka on | kohopaino | syväpaino | laakapaino | serigrafia | monotypia | carborundum | collagrafia | valokuvamenetelmät | vedos-sarjat | kirjallisuutta |

©JuhaJoro2004

takaisin taidegrafiikan otsikoihin

pääsivulle